Blue Flower

 

Vastoin yleistä käsitystä puuvoima kuuluu maassamme edelleen energiatalouden raskaaseen sarjaan. Kauppa- ja teollisuusminis­teriön viimeisimmän ener­gia­ti­laston mu­kaan, vuodelta 1990, Suomen ener­giankulutuk­sesta ka­tetaan 14 pro­senttia puulla. Se jättää taak­seen sekä vesivoi­man (9 pro­sent­tia kulutuk­sesta), turve­voiman (4 %), kivi­hiilen (11 %) että maa­kaasun (7 %). Lähin puuvoiman kil­pai­li­ja on ydin­voima 15 pro­sentin ener­giaosuudel­laan.

Mistä saamme tämän päivän puuvoiman? Mistä metsä­ener­gia koos­tuu? Enää vain murto-osa (noin viidennes) siitä saa­daan ta­vano­mai­sesta poltto­puusta: haloista, pilk­keistä ja hakkees­ta. Valtaosan metsästä peräisin ole­vaa energiaa tuot­taa nyt metsäte­ol­lisuus.

Teollisuudessa metsäenergiaa saadaan kahta tietä. En­siksi ero­teltavat kuitupuun kuori ja sa­hauk­sen hylky­palat polte­taan nyky­ään tar­koin. Niistä saadaan noin vii­dennes puu­ener­gias­ta. Metsäteollisuuden ratkaisema kuo­ren polton tarkka poltto säh­köksi ja lämmöksi oli ener­gian kansallis­ten säästö­tal­koi­den mer­kit­tä­vin saavutus 1980-luvul­la.

Toinen osa, yli puolet puuvoimaa saadaan sel­lunkei­ton palavista jätteistä: mustalipeästä ja sulfiit­tiliemestä. Sel­lun­keitonhan voi ajatel­la sarjaksi liuo­tuksia mil­lä pape­rin raa­ka-ai­neek­si mene­väs­tä sel­luloo­sasta ero­tetaan puuso­lu­jen tuki­aines, lig­niini. Lig­niini on lati­naa ja tar­koit­taa polttopuu­ta. Lig­nii­ni on puun ener­giapitoisin osa. Lig­niini antaa jätelie­mille nii­den hyvän poltto­arvon.

Raakapuuksi laskien puuvoimaksi muuntuu vuosit­tain va­jaa 20 mil­joonaa kuutiota. Tai toisin sanoen: metsistämme vuo­sittain korjatta­vasta raakapuun virrasta (noin 50 miljoo­naa kuu­tiota) kaksi kolmasosaa jatkaa jalos­teina aineen vir­rassa: lau­toina, lankkuina, selluna, pape­rina, monen monina myynti­tuottei­na. Yksi kol­masosa raakapuuta jalos­tetaan energian vir­taan: sähkök­si, prosessihöyryksi ja vas­tapaineläm­möksi.

Energiapuu on runsain käyttämätön luonnonvaramme

Riittääkö puuta sekä paperinvalmistukseen ja sahatta­vaksi että voimatalouteen, kun siitä ruvetaan jau­hamaan sähköä tositar­koi­tuksel­la? Metsäntut­kimus­laitos sel­vitti 1980-lu­vun alussa paljon­ko vuotui­sissa, tasapainoi­sen raakapuun ky­syn­nän hakkuissa jää korjaa­mat­ta kuitupuuksi kelpaamatonta pien­puu­ta, väärää puula­jia (haapaa, leppää ja pajua) ja hakkuu­täh­dettä. 1980-luvun alun arvio oli 40 mil­joonaa kuutiota vuo­dessa. Nykypäivän tekniikalla - tai tarkemmin sanoen 1980-luvun alun teknii­kalla - siitä on mahdollista korjata 15 miljoonaa kuu­tiometriä.

1990-luvul­la tie­dämme, että Metsäntut­ki­mus­laitoksen arvio oli va­ro­vainen. Nyt energiapuuksi voi laskea paitsi aiemman 15 miljoonan kuutiota, myös sen 5-7 cm:n läpimitta­luokkaisen ensihar­vennus­puun, mikä ei käy enää kuitupuuna kaupaksi.

Kuitupuuksi korjattavan puun minimiläpimitalla on pyrkimys nousta konekorjuun myötä. Esimerkiksi monitoimiko­neen kuitupuuleimikoissa ei tänään itse asiassa kannattaisi korjata rinnantasal­ta alle 15 cm:n läpimittaista puuta. Ensiharvennuspuu on toisin sanoen siirtymässä energiapuun luokkaan.

Lisäksi ener­gia­puun osuu­deksi on lasket­tava myös osa metsiemme kasvun lisään­tymää. 1990-luvun alun met­sänin­ven­toinnit nimittäin kerto­vat,  että puustom­me kasvaa nyt runko­puuta noin 80 miljoo­naa kuu­tiota vuodessa, kun 1980-luvun alussa pu­huttiin vielä runsaasta 60 mil­joonas­ta kuutiosta.

Käyttämätöntä, kestävästi, ja nykymenetelmin myös tekni­sesti kor­jattavaa energiapuuta voi metsistämme hakata vähintään 20 mil­joonaa kuutiota vuodessa. Suomen met­sissä odottaa korjaajaansa uudistuva luonnonvara, jonka ener­giapo­tentiaali on vajaan kahden uuden ydinvoimalan (1000 MW) luok­kaa.

Puus­to­pääomaan kajoamatta voisimme 1990-lu­vulla kak­sin­kertaistaa puuvoiman käytön 1980-luvun ta­sosta. Puu­voiman osuus energiakakus­samme on mahdollista nostaa nykyi­sestä 14-15 prosen­tista 30:een. Siihen päästäisiin 10-20 vuodessa, jos toimeen tartut­taisiin samalla mää­rätietoisuudel­le kuin tur­vevoimaan 1970-luvun alussa.

Energiapuu on runsain käyttämätön luonnon­varamme. Puu­voima on myös tulevaisuu­dessa­ suomalaista perusvoimaa; määränsä puolesta puu­voiman lisätuotanto ja hal­lit­tu käyttö ratkaisi­sivat energiaon­gelmam­me 1990-luvul­la, ja pit­källe 2000-lu­kua.

Ylivoimainen ympäristöetu

Fossiilisen kivihiilen, maakaasun ja öljyn yletöntä polttoa pidetään syypäänä ympäristöämme uhkaavaan hallitse­matto­maan lämpöti­lan nousuun. Sitä seuraava kasvihuoneilmiö on ih­miskunnan suurin ympäristöhaaste jo 1990-luvun loppupuo­lella ja edel­leen 2000-luvulla.

Ympäristön kannalta puuvoiman merkitys on 1990-luvul­le tultaessa koros­tunut uudella tavalla; energiapuulla on ylivoimai­nen ym­päristö­etu. Puun poltto ei lisää ilma­kehän hiilidioksidia. Puuta poltetta­essa il­makehään karannut hiili­dioksidi palautuu metsiin pui­den kasva­essa.

Ener­giapuulla ei kiihdytetä kasvi­huoneilmiötä. Uusim­mat tut­kimukset osoit­tavat että maapallon puuvartisen biomassan viisas hoito: hyödyn­täminen ja viljely on ihmisen ai­noa toteutettavis­sa oleva keino millä kasvi­huoneilmiöön voi vai­kuttaa vähentäväs­ti, ei vain hidasta­vas­ti kuten esimerkiksi ydinvoiman käyttöönotolla. - Sitä­paitsi puu on polttoaineena rikitön eikä puun savu­kaasuista ei tule metsiä vau­rioit­tavia happosateita.

Jo nykyisten ominaisuuksiensa perusteella energia­puulle voisi antaa välittömästi ekotunnuksen. Samalla sille voisi antaa ympäristötukea saasteettoman huomisen puolesta. Energiapuun pääkilpai­lijoille raskaal­le polttoöljylle ja kivihiilelle voisi taas asettaa ympäris­tö­maksut, joiden tulisi olla aivan toisella tasolla kuin nykyiset fossiilisten poltto­ainei­den energiaverot.

Maatiloille työtä ja tuloa

Puuvoiman käyttö synnyttää työpaikkoja metsään, hake­puun kul­jetukseen ja hakevoimalaan. Lisäksi tulevat kerran­­nais­vaikutuk­set, muun muassa etevän tekniikan (high tech) bio­massa­voimaloi­den tut­kimus-, kehitys-, rakennus- ja vienti­työ­hön.

Hakkeen työllistävästä vaikutuksesta parhaita esi­merkkejä on Virtain kaupunki, missä lämpöä on tuotettu hak­keella jo yli 10 vuoden ajan. Vuotuinen hakkeen poltto on vakiintunut runsaaksi 11,000 hake­kuutiometriksi, mikä vastaa vajaata 5000 kiintokuu­tiomet­riä energia­puuta vuosittain. Hakkeen korjuu ja kuljetus työllistävät ympärivuo­tisesti 15 miestä.

Haketta myy lämpökeskukseen noin 150 maatilaa. Hak­keen myynti­tuloja ne saavat vuosittain noin miljoona mark­kaa.
Metsuri-, urakointi- ja maatilatalouden työllistävän vaikutuksen kerrannaisena syntyy lisää työmahdollisuuksia. Yksi metsurityöpaikka kertautuu maassamme kuljetusten, puunja­lostuksen, tuote­kehittelyn, konepajateollisuuden, myynnin ja viennin ansiosta moninkertaisesti.

Metsäntutkimuslaitoksen pienpuuselvityksissä on todet­tu että yhden miljoonan pienpuun kuutiometrin lisäkäyt­tö toisi välittömästi 2000 ja välillisesti 2600 työvuotta vas­taavan työmäärän, siis 4600 ympärivuotista työpaikkaa.
Jos energian tuotanto puuvoimalla toteutet­taisiin Suomes­sa täysi­mit­taisena (20 milj. kiintokuutiometriä vuo­dessa), Virtain työllistä­vän mallin mukaan syntyisi välittömiä työ­paikkoja 60,000 kap­paletta. Metsäntutkimuslaitoksen pien­puulaskelmien mukaan taas syntyisi 40,000 välitöntä ja 52,000 välillistä työpaik­kaa, yhteensä 92,000 työpaikkaa.

Jos yksi maatila myisi 200 kiin­tokuu­tiometriä hake­puuta vuo­dessa, ha­kkeen tuottamiseen tarvittaisiin yhteensä 100,000 maati­laa (ja metsä­tilaa). Tuloja maa- ja metsätalou­den liikevaih­dossa pyörisi 1-2 mil­jardia markkaa.

Virtain malli ei kuitenkaan liene lopullinen. Ener­giapuun hyö­tämisen ketju tehos­tunee käytännön myötä. Siitä huolimatta 20 miljoonan ener­giapuun kiinto­kuutiometrin vuo­tuinen korjuu, kuljetus, käyttö ja kerran­nais­vaikutus vastaa­vat maassamme noin 100,000 työ­paikkaa, sekä maa- ja metsä­ti­loilla että ansiotyö­nä.

Energiatavoitteiseen metsänkasvatukseen

Nykyisillä metsänkasvatus- ja korjuumenetelmillä noin puolet puu­biomassasta jää korjaamatta. Energiapuu ei lähde kui­tenkaan liikkeel­le, ennenkuin sillä on houkutteleva hinta ja taatut markkinat. Ne pa­ranevat jo lähitule­vaisuudessa kun EY-maiden suunnittelemat hiilidiok­­sidin päästömaksut tulevat voi­maan myös Suomessa.

Toinen pienpuun menekin käynnistävä tekijä on jo tämä päivänä hal­littava etevä käyttöteknologia. Koko­puuna korjat­tava biomassa kannattaa esikäsitellä ja lajitella kahteen jakeeseen. Kuo­ripäällinen, tumma jae menee polttoon. Kuore­ton, valkoinen jae kan­nattaa tulevaisuudessakin jalostaa selluksi. VTT:n kotimaisten polt­aineiden laboratoriossa Jyväskylässä on jo koekäyttövaiheessa massa­hakkeena korjatun puun värierottelija, mikä jakaa metsästä korjatun kuitupuun kokoisen ja sitä pienemmän puuaineksen sellu- ja polttoja­keiksi.

Huomispäivän hakepuuta ei enää tarvitse kuivata. Pai­neis­tetussa poltossa energia saadaan talteen kaatotuoreesta hakkeesta. Paineis­tettua polttoa, kuten myös leijupetiä ja vasta­painemenetelmää käyt­tävien kattiloiden kehittelyssä Suomi on jo nyt maailman eturivin mai­ta. Eturivin mailla on etu­lyönti vienti­markkinoilla.

Ilmaston muutoksen uhka, metsätalouden suotuisa ympäris­tövaiku­tus, saastuttaville energiamuodoille langetetta­vat ympäris­tömaksut, uusi hakepuun etevä korjuu- ja käyttötek­nologia ja ylivoimaiset työl­lisyysedut ovat puuvoiman valtte­ja. Huomispäivän suunta käy siksi energiatavoitteiseen met­sänkasvatukseen.

Kohti toimivaa metsätaloutta

Metsätaloutemme toimii nyt yhden kolmasosan teholla. Ai­nespuun tuotantomahdollisuudet heikkenevät. Myyntipuun minimiläpimit­ta nousee. Kaikkia puulajeja ei saa enää kaupak­si. Ensihar­vennus­puun korjuu on yhä vaikeampaa. Hyväksymällä puun ener­giakäyttö metsäsektori elpyy - ja samalla koko kan­santalous.

Metsäenergia, energiametsät ja biomassa eivät ole irral­laan tu­levista kansal­lisesta suurista rat­kaisusta. Energia­puulla ja muilla uudis­tuvilla energiavaroilla rakennetaan tulevai­suuden kestävä energiatalous mihin eivät kuulu ikuiset jätteet, hiilidioksidin päästöjä seuraava ilmas­tomuutos ja rikin hapattamat, luontoa vaurioittavat sateet.

Jos puuvoima saa sille kuuluvan osansa, se tietää tuotantoa ja työmahdol­lisuuk­sia Suomen maatiloille, maaseudulle ylipäänsä ja kerrannaisvaikutuksillaan koko muulle yhteiskunnalle.

*** 

27.2.1992

Enon maataloustuottajien ja metsänhoitoyhdistyksen tilaisuu­dessa pidetty esitelmä