Vastoin yleistä käsitystä puuvoima kuuluu maassamme edelleen energiatalouden raskaaseen sarjaan. Kauppa- ja teollisuusministeriön viimeisimmän energiatilaston mukaan, vuodelta 1990, Suomen energiankulutuksesta katetaan 14 prosenttia puulla. Se jättää taakseen sekä vesivoiman (9 prosenttia kulutuksesta), turvevoiman (4 %), kivihiilen (11 %) että maakaasun (7 %). Lähin puuvoiman kilpailija on ydinvoima 15 prosentin energiaosuudellaan.
Mistä saamme tämän päivän puuvoiman? Mistä metsäenergia koostuu? Enää vain murto-osa (noin viidennes) siitä saadaan tavanomaisesta polttopuusta: haloista, pilkkeistä ja hakkeesta. Valtaosan metsästä peräisin olevaa energiaa tuottaa nyt metsäteollisuus.
Teollisuudessa metsäenergiaa saadaan kahta tietä. Ensiksi eroteltavat kuitupuun kuori ja sahauksen hylkypalat poltetaan nykyään tarkoin. Niistä saadaan noin viidennes puuenergiasta. Metsäteollisuuden ratkaisema kuoren polton tarkka poltto sähköksi ja lämmöksi oli energian kansallisten säästötalkoiden merkittävin saavutus 1980-luvulla.
Toinen osa, yli puolet puuvoimaa saadaan sellunkeiton palavista jätteistä: mustalipeästä ja sulfiittiliemestä. Sellunkeitonhan voi ajatella sarjaksi liuotuksia millä paperin raaka-aineeksi menevästä selluloosasta erotetaan puusolujen tukiaines, ligniini. Ligniini on latinaa ja tarkoittaa polttopuuta. Ligniini on puun energiapitoisin osa. Ligniini antaa jäteliemille niiden hyvän polttoarvon.
Raakapuuksi laskien puuvoimaksi muuntuu vuosittain vajaa 20 miljoonaa kuutiota. Tai toisin sanoen: metsistämme vuosittain korjattavasta raakapuun virrasta (noin 50 miljoonaa kuutiota) kaksi kolmasosaa jatkaa jalosteina aineen virrassa: lautoina, lankkuina, selluna, paperina, monen monina myyntituotteina. Yksi kolmasosa raakapuuta jalostetaan energian virtaan: sähköksi, prosessihöyryksi ja vastapainelämmöksi.
Energiapuu on runsain käyttämätön luonnonvaramme
Riittääkö puuta sekä paperinvalmistukseen ja sahattavaksi että voimatalouteen, kun siitä ruvetaan jauhamaan sähköä tositarkoituksella? Metsäntutkimuslaitos selvitti 1980-luvun alussa paljonko vuotuisissa, tasapainoisen raakapuun kysynnän hakkuissa jää korjaamatta kuitupuuksi kelpaamatonta pienpuuta, väärää puulajia (haapaa, leppää ja pajua) ja hakkuutähdettä. 1980-luvun alun arvio oli 40 miljoonaa kuutiota vuodessa. Nykypäivän tekniikalla - tai tarkemmin sanoen 1980-luvun alun tekniikalla - siitä on mahdollista korjata 15 miljoonaa kuutiometriä.
1990-luvulla tiedämme, että Metsäntutkimuslaitoksen arvio oli varovainen. Nyt energiapuuksi voi laskea paitsi aiemman 15 miljoonan kuutiota, myös sen 5-7 cm:n läpimittaluokkaisen ensiharvennuspuun, mikä ei käy enää kuitupuuna kaupaksi.
Kuitupuuksi korjattavan puun minimiläpimitalla on pyrkimys nousta konekorjuun myötä. Esimerkiksi monitoimikoneen kuitupuuleimikoissa ei tänään itse asiassa kannattaisi korjata rinnantasalta alle 15 cm:n läpimittaista puuta. Ensiharvennuspuu on toisin sanoen siirtymässä energiapuun luokkaan.
Lisäksi energiapuun osuudeksi on laskettava myös osa metsiemme kasvun lisääntymää. 1990-luvun alun metsäninventoinnit nimittäin kertovat, että puustomme kasvaa nyt runkopuuta noin 80 miljoonaa kuutiota vuodessa, kun 1980-luvun alussa puhuttiin vielä runsaasta 60 miljoonasta kuutiosta.
Käyttämätöntä, kestävästi, ja nykymenetelmin myös teknisesti korjattavaa energiapuuta voi metsistämme hakata vähintään 20 miljoonaa kuutiota vuodessa. Suomen metsissä odottaa korjaajaansa uudistuva luonnonvara, jonka energiapotentiaali on vajaan kahden uuden ydinvoimalan (1000 MW) luokkaa.
Puustopääomaan kajoamatta voisimme 1990-luvulla kaksinkertaistaa puuvoiman käytön 1980-luvun tasosta. Puuvoiman osuus energiakakussamme on mahdollista nostaa nykyisestä 14-15 prosentista 30:een. Siihen päästäisiin 10-20 vuodessa, jos toimeen tartuttaisiin samalla määrätietoisuudelle kuin turvevoimaan 1970-luvun alussa.
Energiapuu on runsain käyttämätön luonnonvaramme. Puuvoima on myös tulevaisuudessa suomalaista perusvoimaa; määränsä puolesta puuvoiman lisätuotanto ja hallittu käyttö ratkaisisivat energiaongelmamme 1990-luvulla, ja pitkälle 2000-lukua.
Ylivoimainen ympäristöetu
Fossiilisen kivihiilen, maakaasun ja öljyn yletöntä polttoa pidetään syypäänä ympäristöämme uhkaavaan hallitsemattomaan lämpötilan nousuun. Sitä seuraava kasvihuoneilmiö on ihmiskunnan suurin ympäristöhaaste jo 1990-luvun loppupuolella ja edelleen 2000-luvulla.
Ympäristön kannalta puuvoiman merkitys on 1990-luvulle tultaessa korostunut uudella tavalla; energiapuulla on ylivoimainen ympäristöetu. Puun poltto ei lisää ilmakehän hiilidioksidia. Puuta poltettaessa ilmakehään karannut hiilidioksidi palautuu metsiin puiden kasvaessa.
Energiapuulla ei kiihdytetä kasvihuoneilmiötä. Uusimmat tutkimukset osoittavat että maapallon puuvartisen biomassan viisas hoito: hyödyntäminen ja viljely on ihmisen ainoa toteutettavissa oleva keino millä kasvihuoneilmiöön voi vaikuttaa vähentävästi, ei vain hidastavasti kuten esimerkiksi ydinvoiman käyttöönotolla. - Sitäpaitsi puu on polttoaineena rikitön eikä puun savukaasuista ei tule metsiä vaurioittavia happosateita.
Jo nykyisten ominaisuuksiensa perusteella energiapuulle voisi antaa välittömästi ekotunnuksen. Samalla sille voisi antaa ympäristötukea saasteettoman huomisen puolesta. Energiapuun pääkilpailijoille raskaalle polttoöljylle ja kivihiilelle voisi taas asettaa ympäristömaksut, joiden tulisi olla aivan toisella tasolla kuin nykyiset fossiilisten polttoaineiden energiaverot.
Maatiloille työtä ja tuloa
Puuvoiman käyttö synnyttää työpaikkoja metsään, hakepuun kuljetukseen ja hakevoimalaan. Lisäksi tulevat kerrannaisvaikutukset, muun muassa etevän tekniikan (high tech) biomassavoimaloiden tutkimus-, kehitys-, rakennus- ja vientityöhön.
Hakkeen työllistävästä vaikutuksesta parhaita esimerkkejä on Virtain kaupunki, missä lämpöä on tuotettu hakkeella jo yli 10 vuoden ajan. Vuotuinen hakkeen poltto on vakiintunut runsaaksi 11,000 hakekuutiometriksi, mikä vastaa vajaata 5000 kiintokuutiometriä energiapuuta vuosittain. Hakkeen korjuu ja kuljetus työllistävät ympärivuotisesti 15 miestä.
Haketta myy lämpökeskukseen noin 150 maatilaa. Hakkeen myyntituloja ne saavat vuosittain noin miljoona markkaa.
Metsuri-, urakointi- ja maatilatalouden työllistävän vaikutuksen kerrannaisena syntyy lisää työmahdollisuuksia. Yksi metsurityöpaikka kertautuu maassamme kuljetusten, puunjalostuksen, tuotekehittelyn, konepajateollisuuden, myynnin ja viennin ansiosta moninkertaisesti.
Metsäntutkimuslaitoksen pienpuuselvityksissä on todettu että yhden miljoonan pienpuun kuutiometrin lisäkäyttö toisi välittömästi 2000 ja välillisesti 2600 työvuotta vastaavan työmäärän, siis 4600 ympärivuotista työpaikkaa.
Jos energian tuotanto puuvoimalla toteutettaisiin Suomessa täysimittaisena (20 milj. kiintokuutiometriä vuodessa), Virtain työllistävän mallin mukaan syntyisi välittömiä työpaikkoja 60,000 kappaletta. Metsäntutkimuslaitoksen pienpuulaskelmien mukaan taas syntyisi 40,000 välitöntä ja 52,000 välillistä työpaikkaa, yhteensä 92,000 työpaikkaa.
Jos yksi maatila myisi 200 kiintokuutiometriä hakepuuta vuodessa, hakkeen tuottamiseen tarvittaisiin yhteensä 100,000 maatilaa (ja metsätilaa). Tuloja maa- ja metsätalouden liikevaihdossa pyörisi 1-2 miljardia markkaa.
Virtain malli ei kuitenkaan liene lopullinen. Energiapuun hyötämisen ketju tehostunee käytännön myötä. Siitä huolimatta 20 miljoonan energiapuun kiintokuutiometrin vuotuinen korjuu, kuljetus, käyttö ja kerrannaisvaikutus vastaavat maassamme noin 100,000 työpaikkaa, sekä maa- ja metsätiloilla että ansiotyönä.
Energiatavoitteiseen metsänkasvatukseen
Nykyisillä metsänkasvatus- ja korjuumenetelmillä noin puolet puubiomassasta jää korjaamatta. Energiapuu ei lähde kuitenkaan liikkeelle, ennenkuin sillä on houkutteleva hinta ja taatut markkinat. Ne paranevat jo lähitulevaisuudessa kun EY-maiden suunnittelemat hiilidioksidin päästömaksut tulevat voimaan myös Suomessa.
Toinen pienpuun menekin käynnistävä tekijä on jo tämä päivänä hallittava etevä käyttöteknologia. Kokopuuna korjattava biomassa kannattaa esikäsitellä ja lajitella kahteen jakeeseen. Kuoripäällinen, tumma jae menee polttoon. Kuoreton, valkoinen jae kannattaa tulevaisuudessakin jalostaa selluksi. VTT:n kotimaisten poltaineiden laboratoriossa Jyväskylässä on jo koekäyttövaiheessa massahakkeena korjatun puun värierottelija, mikä jakaa metsästä korjatun kuitupuun kokoisen ja sitä pienemmän puuaineksen sellu- ja polttojakeiksi.
Huomispäivän hakepuuta ei enää tarvitse kuivata. Paineistetussa poltossa energia saadaan talteen kaatotuoreesta hakkeesta. Paineistettua polttoa, kuten myös leijupetiä ja vastapainemenetelmää käyttävien kattiloiden kehittelyssä Suomi on jo nyt maailman eturivin maita. Eturivin mailla on etulyönti vientimarkkinoilla.
Ilmaston muutoksen uhka, metsätalouden suotuisa ympäristövaikutus, saastuttaville energiamuodoille langetettavat ympäristömaksut, uusi hakepuun etevä korjuu- ja käyttöteknologia ja ylivoimaiset työllisyysedut ovat puuvoiman valtteja. Huomispäivän suunta käy siksi energiatavoitteiseen metsänkasvatukseen.
Kohti toimivaa metsätaloutta
Metsätaloutemme toimii nyt yhden kolmasosan teholla. Ainespuun tuotantomahdollisuudet heikkenevät. Myyntipuun minimiläpimitta nousee. Kaikkia puulajeja ei saa enää kaupaksi. Ensiharvennuspuun korjuu on yhä vaikeampaa. Hyväksymällä puun energiakäyttö metsäsektori elpyy - ja samalla koko kansantalous.
Metsäenergia, energiametsät ja biomassa eivät ole irrallaan tulevista kansallisesta suurista ratkaisusta. Energiapuulla ja muilla uudistuvilla energiavaroilla rakennetaan tulevaisuuden kestävä energiatalous mihin eivät kuulu ikuiset jätteet, hiilidioksidin päästöjä seuraava ilmastomuutos ja rikin hapattamat, luontoa vaurioittavat sateet.
Jos puuvoima saa sille kuuluvan osansa, se tietää tuotantoa ja työmahdollisuuksia Suomen maatiloille, maaseudulle ylipäänsä ja kerrannaisvaikutuksillaan koko muulle yhteiskunnalle.
***
27.2.1992
Enon maataloustuottajien ja metsänhoitoyhdistyksen tilaisuudessa pidetty esitelmä